LIVEROOLIPELAAMINEN

​

Live-roolipelaaminen eli larppaus on hyvin samankaltaista kuin improvisaatioteatteri. Pelaajat saavat pelinjohtajalta/-johtajilta vaihtelevan määrän tietoa hahmon historiasta, taustatarinasta, luonteesta sekä tavoitteista, joiden pohjalta pelaaja pääsee tekemään ratkaisuja ja toimimaan hahmon roolissa. Pelaajia kannustetaan myös olemaan yhteydessä hahmonsa kontaktien pelaajiin, mutta tärkeimmistä asioista ehtii keskustella myös pelipaikalla ennen peliä.

 

Sovittuna ajankohtana pelaajat ja pelinjohto saapuvat sovittuun paikkaan. Yleensä pelin alkuun on varattu aikaa rooliasun pukemiseen, meikkaamiseen ja muuhun proppaamiseen. Larppiasujen ei tarvitse olla aikakauden menetelmillä valmistettuja tai muuten historiallisesti tarkkoja, ja kanssapelaajilta voi kysyä asusteita lainaan. Tämän jälkeen käydään yhdessä läpi pelin säännöt, pelialue ja aikataulu ja mahdolliset muut asiat. Peli alkaa usein siten, että pelinjohto huutaa. "Peli alkaa!" ja muut toistavat tämän perässä.

 

Pelin aikana pelaajat eläytyvät roolihahmoihinsa, eli ovat niinsanotusti in-game. Pelipaikalla on yleensä myös sovittu off-game alue, missä voi käydä pelin aikana tarvittaessa. Kaikki off-game keskustelu pelialueella kannattaa pitää minimissä immersion ylläpitämiseksi, mutta erityisesti jos jotain sattuu oikeasti, kannattaa asia hoitaa off-game.

 

Juuso ja Kalevi ovat larppaamassa Thundarr barbaaria ja Conan Kimmerialaista. Hahmojen välille tulee riitaa, joka eskaloituu fyysiseen konfilktiin. Thundarr solvaa Conanin sukua, josta seuraa kaksintaistelu (pehmo-)miekoin. Pelin jälkeen Juuso tulee kehumaan Kalevin pelaamista. Asiat jotka tapahtuvat hahmolle, voivat olla hahmon mielestä kovinkin ikäviä, mutta samalla pelaaja fiilistelee aivan täysillä jännittävää ja dramaattista kohtausta pelissä.

“Oli tosi siistiä kun, sun hahmo heitti mun hahmon seinään!” 

“Joo, oli tosi siistiä. Eihän suhun sattunut?”

“Ei. Oli hieno kohtaus.”

Pelistä ja hahmon juonesta riippuen hahmoilla on yleensä erilaisia tavoitteita, joita hahmot yrittävät suorittaa pelin aikana. Esimerkiksi jotkut hahmot haluavat pelastaa maailman, toiset taas haluavat hyötyä ympärillä olevasta kriisistä rikastumalla mahdollisimman suuresti. Joissakin larpeissa on mekaniikkoja, vaikkapa taikomismekaniikkoja, joilla mahdollistetaan mahdottoman mallintaminen. 

​

Larpin turvamekaanikkoihin kuuluu turvasana, joka on yleensä "turvasana". Tällöin osallisena olevat pelaajat keskeyttävät tilanteen ja käyvät sen läpi off-game. Esimerkiksi pelaajat voivat sopia, että tilanteessa käy asia x, mutta asiaa x ei pelata. Tarvittaessa tilanteesta voidaan myös keskustella lisää pelin jälkeen, jos jokin jäi vaivaamaan.

 

Pelin jälkeen on usein jonkinlaista afteritoimintaa, ainakin kokoonnutaan vielä yhdessä pitämään debrief, joka yleensä sisältää fiiliskierroksen ja mahdollisuuden jokaiselle jakaa omia parhaita hetkiä pelistä. Pelin jälkeen on aikaa myös keskustella muiden pelaajien kanssa.

 

Usein larpin jälkeen voi kuulla puhuttavan larppulasta tai peldiksestä.

Larppula on seuraavan päivän krapulainen olo, joka johtuu usein siitä että pelaaja ei ole juonut tarpeeksi vettä tai syönyt kunnolla pelin aikana. Muistathan pitää huolta itsestäsi myös pelin aikana; vaikka hahmosi näkisikin nälkää, sinun ei tarvitse! :)

Peldis eli Post-Larp Depression on hahmosta irtaantumisesta johtuvaa eroahdistusta, pelimaailman ikävöintiä ja henkistä huonoa oloa larpin jälkeen. 

Larppaamista on harrastettu Mannun Vartijoissa yhdistyksen alkuajoista saakka ja se on edelleen tärkeä osa yhdistyksen ydintoimintaa. Monet Mannun Vartijoiden jäsenet järjestävät larppeja Joensuussa. Nämä larpit ovat vuosien saatossa vaihdelleet esimerkiksi fantasiasta scifiin ja kauhuun. Mannun Vartijoilta on mahdollista hakea tukea larpin järjestämiseen. Jos tarvitset rahallista avustusta, kirjoitusapua tai ihmisiä npc-rooleihin, ota rohkeasti yhteyttä!